Ennenkuin kitaristin kylmä käsi minut raakain ottein koneen ääreltä riistää, ilmaisen huoleni illan jääkiekko elikkäz jäkis eli siis lätkä on parasta huumetta (666) -testosteroniparaatille.
Miten meidän nyt käy, jos Suomi voittaa kultaa? Mihin katoaa "-95 never forget", minne nyt virtaavat ne hieman katkerana kylmiin grillimakkaraperunoihin ("ny rillataa", toim. huom.) aiemmissa turnauksissa valutetut salaiset pettymyksen kyyneleet, kun hopea merkitsee häviötä?
Euroviisuissa tuli, itsensäpaljastajan sanoin, takkiin. Mut Q! Se ei riitä! Kauhu väräjää mielessäni kuin jännitystarinan ruumis öisen lammen rantavedessä. Apua.
Granlund
oi ethän
ilmaveivaa
kuin
ehkä korkeintaan
Kiekon katsomoon
(No ei vais. Meikä syö tänään sormenkynsien loppuessa varpaankynsiä ja kiipeilee seinillä matsin aikana. Onneksi on ööliä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti